Hallintolaki (434/2002, HL) on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki. Hallintolain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa sekä edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.
Hallintoasian käsittelyn tuloksena on yleensä hallintopäätös, jolla tarkoitetaan viranomaisen hallintoasiassa tekemää ratkaisua. Hallintopäätös on hallintoviranomaisen yksittäisessä hallintoasiassa tekemä yksipuolinen oikeudellinen toimenpide, jolla ratkaistaan jonkun oikeutta, etua tai velvollisuutta koskeva asia. Tällainen hallintopäätös on valituskelpoinen.
Hallintolaki määrittelee menettelyllisen oikeusturvan perusvaatimukset. Laissa ovat säännökset muun muassa seuraavista vaatimuksista:
- palveluperiaate
- neuvontavelvollisuus
- hyvän kielenkäytön vaatimus hallintopäätöksissä
- viranomaisten yhteistyö, jolla voidaan helpottaa asiakkaan asiointia ja edistää muutoinkin hallinnon toimintaa.
Hallintolaki osoittaa, miten viranomaisen on toimittava ja miten kansalaisen tulee menetellä asian käsittelyssä. Laissa säädetään muun muassa:
- hallintoasian vireillepanosta
- asiakirjassa olevan puutteen poistamisesta
- asian käsittelyn viivytyksettömyydestä
- asianosaisen kuulemisesta
- päätöksen perustelemisesta
- päätöksen korjaamisesta.
Hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu muun muassa lainkäyttö, esitutkinta, poliisitutkinta, ulosottomenettely ja sotilaskäskyt.
Hallintolaki koskee kaikkia valtion ja kunnan viranomaisia sekä yksityisiä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä.
Hallintolain soveltaminen välillisessä julkishallinnossa
Hallintolakia sovelletaan myös silloin, kun julkinen hallintotehtävä on annettu muulle kuin viranomaiselle.
Hallintolain mukaan julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan melko laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu muun muassa yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä. Keskeistä on myös, että tehtävä perustuu lakiin tai lain nojalla annettuun julkiseen toimeksiantoon.
Julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle on säädetty perustuslain 124 §:ssä. Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos
- hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi ja
- hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.
Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa ainoastaan viranomaiselle (PL 124§).
Hallintolakia sovelletaan muun muassa valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhdistyksissä sekä yksityisissä, kun yksityiset hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Hallintolakia ei sovelleta edellä mainittujen harjoittamassa liiketoiminnassa eikä muussa yksityisoikeudellisin perustein järjestetyssä toiminnassa.
Eläkeasioita käsitellessään eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen katsotaan olevan yksityisiä, jotka hoitavat julkista hallintotehtävää.
Hallintolain soveltaminen työeläkejärjestelmässä
Hallintolakia sovelletaan eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen toimintaan eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Työeläkejärjestelmässä sovelletaan hallintolakia kokonaisuudessaan.
Hallintolain soveltamisalan piiriin kuuluvat myös perimistoimenpiteet, mutta ei enää itse ulosottomenettely.
Työeläkelainsäädännössä olevia tiettyjä erityissäännöksiä sovelletaan kuitenkin hallintolain sijasta.
Tällaisia erityissäännöksiä ovat esimerkiksi TyEL:ssa
- tiedoksiantoa koskeva säännös (TyEL 105 §)
- selvitysvelvollisuutta koskeva säännös (TyEL 75 b §)
- esteellisyyttä koskeva säännös (TyEL 217 §).
Milloin hallintolakia ei sovelleta työeläkejärjestelmässä?
Hallintolaki ei koske menettelyä
- eläkelaitosten keskinäisissä suhteissä eikä
- eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen välissä yhteyksissä.
Hallintolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi eläkelaitosten sijoitustoiminta ja Eläketurvakeskuksen sisäinen hallintotoiminta.
Hallintolaki on toissijainen työeläkelakeihin nähden
Hallintolaki on yleislakina toissijainen erityislakeihin, kuten työeläkelakeihin nähden.
Hallintolaista selvästi poikkeavilla tai hallintolain kanssa ristiriidassa olevilla säännöksillä on etusija, jos muussa laissa on näin säädetty tai jos muu laki säätelee asian tyhjentävästi. Hallintolaki voi täydentää muussa laissa olevia, hallintolakia väljempiä tai kokonaan puuttuvia, menettelysäännöksiä.
Erityislainsäädännössä voi puolestaan olla hallintolakia täydentäviä säännöksiä. Esimerkiksi TyEL:n 217 §:n toimihenkilön esteellisyyttä koskeva säännös on hallintolain 28 §:n esteellisyyssäännöstä täydentävä säännös.