Ohjeeseen on päivitetty rahamäärät vuoden 2016 tasoon.
Työkyvyn arviointi
Voimassa 01.01.2016 - 31.12.2016
Soveltamisohje, Julkaisuaika 01.01.2016 Julkisuus: Julkinen
Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset yleisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan
Ikäedellytys
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää eläkkeenhakijalle, joka on
- 18 vuotta täyttänyt, mutta
- alle 63-vuotias.
Edellytyksenä on, että eläkkeenhakija täyttää työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset.
Yksityisten alojen työeläkelakien mukaan työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä henkilölle, jonka työkyvyttömyys on alkanut 63-vuotiaana tai sen jälkeen.
Työkyvyttömyyden alkamisajankohta voi selvitä
- lääkärinlausunnoista
- eläkehakemuksesta tai
- muista selvityksistä.
Työkyvyn heikentyminen
Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että
- työntekijän työkyky on sairauden, vian tai vamman johdosta heikentynyt vähintään 2/5 ja
- työkyvyttömyys on kestänyt tai työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan.
Vuoden aika lasketaan työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.
Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa on otettava huomioon työntekijän jäljellä oleva työkyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon
- eläkkeenhakijan koulutus
- aikaisempi toiminta
- ikä
- asuinpaikka ja
- muut näihin rinnastettavat seikat.
Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi ei riitä, että eläkkeenhakija on tullut työkyvyttömäksi omaan aikaisempaan työhönsä. Yleinen työkyvyttömyysmääritelmä lähtee siitä, että vaikka eläkkeenhakija ei pysty enää tekemään entistä työtään, hän voi ottaa vastaan muuta työtä, jonka suorittamista eläkkeenhakijalta on kohtuullista edellyttää.
Lääketieteellinen selvitys
Työkyvyttömyyseläkeratkaisu perustuu aina lääketieteellisten tutkimusten ja tutkimustulosten perusteella tehtyyn arvioon sairauksien aiheuttamasta toimintakyvyn heikkenemisestä. Ratkaisevaa on
- oireiden yhteisvaikutus eläkkeenhakijan toimintakykyyn ja
- toimintakyvyn suhde eläkkeenhakijan oman työn tai muiden sellaisten töiden asettamiin vaatimuksiin, joita eläkkeenhakijan voidaan kohtuudella edellyttää tekevän.
Eläkelaitoksen käytettävissä tulee olla tietoa eläkkeenhakijan
- nykyisestä työstä ja työn asettamista vaatimuksista sekä
- aiemmista töistä, joiden edellyttämiin vaatimuksiin eläkkeenhakijan toimintakykyä voidaan kohtuullisesti arvioida.
Työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arvioinnin lähtökohtana ovat selvitykset eläkkeenhakijan terveydentilasta. Eläkkeenhakijan on toimitettava eläkelaitokselle terveydentilastaan lääkärinlausunto, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman.
Hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa ei edellytetä silloin, kun
- hakija todetaan pysyvästi työkyvyttömäksi ja eläke myönnetään toistaiseksi
- ulkomailla asuvalle eläkkeenhakijalle tulee myönnettäväksi määrältään pieni eläke.
Eläkehakemukseen liitettävä lääkärinlausunto on yleensä B-lääkärinlausunto. Eläkelaitos voi hyväksyä myös muunlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen.
Eläkelaitos voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos eläkkeenhakija on sairaalassa tai siihen on muu erityinen syy.
Lääkärinlausunnon tiedot
Lääkärinlausunnosta tulisi käydä ilmi
- eläkkeenhakijan työkykyyn vaikuttavat sairaudet
- kliininen status
- eläkkeenhakijasta tehty toimintakyvyn arvio
- hoito- ja kuntoutussuunnitelman arvio siitä, voidaanko eläkkeenhakijan työkyky palauttaa hoidolla, lääkinnällisellä kuntoutuksella tai ammatillisella kuntoutuksella
- oireiston seuraukset eläkkeenhakijan toimintakykyyn
- arvio siitä, mitä eläkkeenhakijan työ vaatii hänen terveydentilaltaan ja suorituskyvyltään
- arvio siitä, mitä haittoja eläkkeenhakijan sairaudesta aiheutuu eläkkeenhakijan työskentelylle.
Lääkärinlausunnossa ei ole oleellista diagnoosia tukevan oireiston kuvaus, koska kuvauksesta ei välttämättä voi tehdä johtopäätöksiä vaikutuksesta eläkkeenhakijan toimintakykyyn. Oleellista lääkärinlausunnossa on toimintakyvyn kuvaus.
Puutteelliset tiedot
Eläkeratkaisua ei voida tehdä, jos tarvittavat tiedot ovat puutteelliset. Tietojen korjaamiseksi eläkelaitos voi
- lähettää puutteellisen lääkärinlausunnon tai hoito- tai kuntoutussuunnitelman hoitavalle lääkärille täydennettäväksi
- ohjata eläkkeenhakijan työterveyshuoltoon, jos sellainen on käytettävissä ja muualta saatu lääkärinlausunto on puutteellinen
- lähettää eläkkeenhakijan erikoislääkärille tutkittavaksi
- lähettää eläkkeenhakijan kuntoutustutkimusyksikköön hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimiseksi tai uuden työkyky- ja kuntoutusselvityksen laatimiseksi
- hankkia jäljennöksiä jo olemassa olevista sairauskertomuksista.
Eläkkeenhakijalle voidaan joissain tilanteissa myöntää kuntoutustuki hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi. Edellytyksenä on, että eläkkeenhakija on työkyvytön ja työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään vuoden.
Mahdollisessa lisäselvityspyynnössä on syytä tähdentää eläkkeenhakijan toimintakyvyn asianmukaista kuvausta, koska toimintakyvyn kuvauksella on tärkeä merkitys eläkkeenhakijan työkyvyn ja kuntoutusedellytysten arvioinnissa.
Ratkaisu usein selvä lääketieteellisen selvityksen perusteella
Käytännössä suuri osa eläkehakemuksista voidaan ratkaista suoraan lääketieteellisen selvityksen perusteella. Sosiaalisten seikkojen tutkiminen ei ole tarpeen silloin, kun sairaus, vika tai vamma kaiken todennäköisyyden mukaan aiheuttaa hakijalle työeläkelakien mukaisen työkyvyttömyyden.
Kun eläkeratkaisu ei ole selvä pelkästään lääketieteellisen selvityksen perusteella, työ- ja kuntoutusarviossa on otettava huomioon työkyvyttömyysmääritelmässä todetut
- eläkkeenhakijan koulutus
- aikaisempi toiminta
- ikä
- asuinpaikka ja
- muut näihin rinnastettavat seikat.
Eläkelaitos hankkii tarvittavat tiedot, jos eläkehakemuksen yhteydessä ei ole esitetty sosiaalisista seikoista, esimerkiksi eläkkeenhakijan työstä, riittävästi selvitystä.
Sosiaaliset seikat
Koulutus, aikaisempi toiminta, ikä
Laaja-alainen ja monipuolinen pohjakoulutus sekä työhistoria yleensä mahdollistavat eläkkeenhakijan siirtymisen uusiin tehtäviin.
Nuori eläkkeenhakija voi yleensä sijoittua uusiin tehtäviin, vaikka koulutustausta ja työkokemus on vähäistä.
Iäkkään eläkkeenhakijan ei yleensä edellytetä siirtyvän uusiin tehtäviin, jos eläkkeenhakijalla on suppea erityisalan koulutus tai ammattitaito. Näin on myös silloin kun eläkkeenhakija on pitkään työskennellyt samassa tehtävässä.
Työkyvyttömyysmääritelmässä mainitut ikä, koulutus ja ammattitaito sekä aikaisempi työ saavat työkyvyn arvioinnissa suuremman merkityksen mitä vanhemmasta eläkkeenhakijasta on kysymys. Näin ollen sairaus, joka ei aiheuta työkyvyttömyyttä nuorelle henkilölle, voi aiheuttaa työkyvyttömyyden vanhemmalle henkilölle. Ainoastaan iänmukaiset muutokset terveydentilassa eivät kuitenkaan riitä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen.
Asuinpaikka ja saatavissa oleva työ
Eläkeoikeuden arviointiin vaikuttavat
- eläkkeenhakijan asuinpaikka
- asuinpaikkakunnalla tai lähiseudulla saatavissa oleva työ ja
- eläkkeenhakijan tosiasialliset työnsaantimahdollisuudet.
Saatavissa olevan työn pitää yleensä olla eläkkeenhakijan omalla asuinpaikkakunnalla tai lähiseudulla.
Työsuhdanteen vaihteluilla ei saisi olla vaikutusta saatavissa olevan työn arviointiin.
Nuoren eläkkeenhakijan voidaan yleensä edellyttää ottavan vastaan työtä asuinpaikkakuntansa tai lähiseudun ulkopuolelta.
Eläkkeenhakijan ei voida edellyttää muuttavan toiselle paikkakunnalle, jos asumisolosuhteet hankaloituvat kohtuuttomasti muuton takia. Näin voisi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa eläkkeenhakijalla on kouluikäisiä lapsia ja puoliso on ansiotyössä.
Iäkkään eläkkeenhakijan ei yleensä edellytetä muuttavan vieraalle paikkakunnalle.
Eläkeoikeuden arvioinnissa ei tule ottaa huomioon sellaista työtä, jota eläkkeenhakijalla ei ole todellisia mahdollisuuksia saada, kun otetaan huomioon eläkkeenhakijan ikä, koulutus ja aikaisempi työkokemus.
Eläkeoikeuden arvioinnissa ei voida edellyttää, että eläkkeenhakijan työkyvylle sopiva työpaikka olisi paikkakunnalla avoinna. Riittää, kun työmarkkinoilla ylipäänsä on saatavissa eläkkeenhakijalle sopivaa työtä.
Työjärjestelyt omalla työpaikalla
Eläkelaitoksen tulisi ennen eläkepäätöksen tekemistä varmistaa, että eläkkeenhakijan työpaikalla on selvitetty mahdollisuudet muuttaa työtehtävät eläkkeenhakijan työkyvylle sopiviksi. Työpaikalla tulisi selvittää myös mahdollisuudet osa-aikatyön järjestämiseen.
Yleensä eläkkeenhakijan työpaikan työjärjestelyt selviävät TAK-lomakkeesta ETK 7111.
TAK-lomakkeessa on lisäksi tietoa esimerkiksi eläkkeenhakijan
- työskentelystä
- työolosuhteista ja
- sairauspoissaoloista.
Työnantaja joutuu lomaketta täyttäessään ottamaan kantaa työpaikan mahdollisuuksin selvittää eläkkeenhakijan työssäjatkamisen mahdollisuuksia, esimerkiksi työtehtävien muuttamista tai työtehtäviä mahdollisen kuntoutuksen jälkeen.
Yrittäjät
Yrittäjältä selvitetään, voiko yrittäjä jatkaa työtään muuttamalla esimerkiksi tuotantoa, työolosuhteita tai työnjakoa. Kohtuullisuusnäkökohdat tulee tällöin ottaa huomioon.
Asiantuntijalääkärin asema eläkeratkaisun tekemisessä
Asiantuntijalääkärin asiantuntemus on välttämätön
- työkyvyttömyysasioiden
- kuntoutusasioiden sekä
- muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden ratkaisussa.
Yksi tai useampi asiantuntijalääkäri osallistuu päätöksen valmisteluun yhtenä asiantuntijana muiden asiantuntijoiden kanssa osana eläkelaitoksen ratkaisuprosessia. Asiantuntijalääkärillä on yleensä pitkä kokemus työkyvyn arvioinnista ja hyvä vakuutuslääketieteen tuntemus.
Asiantuntijalääkärin on merkittävä perusteltu arvionsa asiakirjoihin. Asiantuntijalääkärin selkeät perustelut auttavat lopullisen päätöstekstin laatijaa lääketieteellisten perustelujen kirjoittamisessa.
Asiantuntijalääkärin velvollisuus merkitä perusteltu arvionsa asiakirjoihin perustuu 1.1.2015 voimaan tulleeseen lakimuutokseen, jolla työeläkelakeihin lisättiin säännös asiasta. Lakimuutoksen tarkoituksena on parantaa asian käsittelyyn osallistuvien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä ja sitä kautta parantaa päätösten lääketieteellisiä perusteluja.
Muiden asian ratkaisuun osallistuvien asiantuntijoiden kannalta on tärkeää, että asiantuntijalääkäri perustelee tekemänsä johtopäätökset ja oman arvionsa ymmärrettävällä tavalla erityisesti silloin, kun kysymys on hylkäävästä päätöksestä.
Eläkelaitoksen asiantuntijalääkäri voi merkitä kannanottonsa asiakirjoihin noudattamatta lääkintälaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia.
Ratkaisun valmisteluun osallistuvana asiantuntijalääkärinä ei saa käyttää hoitavaa lääkäriä. Eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin rooli ja tehtävät eroavat potilasta hoitavan lääkärin roolista ja tehtävistä.
Asiantuntijalääkärin tehtävät
Asiantuntijalääkärin tehtävänä on
- tehdä asiantuntemuksensa pohjalta kokonaisarvio eläkkeenhakijan työeläkelakien mukaisesta työkyvyn heikkenemisestä ja jäljellä olevasta työkyvystä hankkia itselleen ansiotuloja
- arvioida eläkkenhakijan työssäjatkamisen mahdollisuuksia vakuutuslääketieteellisestä näkökulmasta
- suhteuttaa yksittäistapaus kokonaisuuteen, yleiseen ratkaisukäytäntöön ja oikeuskäytäntöön.
Työkyvyttömyyseläkehakemukset ratkaistaan ensisijaisesti vakuutuslääketieteellisen asiantuntijalausunnon perusteella. Asiantuntijalausunto perustuu
- lääketieteelliseen selvitykseen
- hakijan työskentelystä hankittuun tietoon
- työn vaatimuksista hankittuun tietoon sekä
- sosiaalisiin seikkoihin.
Työkyvystä tehtävää kokonaisarvioita ei voida jakaa lääketieteelliseen ja muuhun arvioon, vaan siihen vaikuttavat sekä lääketieteelliset että muut laissa luetellut asiat.
Koska asiantuntijalääkäri osallistuu päätöksen valmisteluun yhtenä asiantuntijana, asiantuntijalääkärin arviosta ei kuulla erikseen asianosaista.
Rajaratkaisut
Jos työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisuun vaikuttaa yhtä paljon sekä hylkäystä että myöntöä puoltavia tekijöitä, voidaan ratkaisua etsiä seuraavilla tavoilla:
- useampi asiantuntijalääkäri arvioi hakemuksen
- hakemus käsitellään asiantuntijalääkärikokouksessa
- hakemus käsitellään asiantuntijalääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden yhteisessä kokouksessa
- hankitaan eläkkeenhakijan toimintakykyä kartoittava arvio (esim. PCA-menetelmää käyttäen).
Muutoksenhakuelinten eriävät ratkaisut
Työkyvyn arvioinnissa voidaan todennäköisesti niin sanottuina rajatapauksina pitää niitä tapauksia, joissa muutoksenhakuelimet ovat samojen selvitysten perusteella päätyneet eriäviin ratkaisuihin. Usein ratkaisut saattavat olla äänestysratkaisuja.
On oletettavaa, että jos toisen järjestelmän, esimerkiksi kansaneläkejärjestelmän, muutoksenhakuelimen ratkaisu on jo annettu, eriävän ratkaisun antamista on todennäköisesti pohdittu perusteellisesti. Toisessa järjestelmässä voidaan työkyvyn arvioinnissa painottaa eri seikkoja enemmän kuin toisessa. Tällöin on mahdollista, että ratkaisussa päädytään eri kannoille.
Ennakkoilmoitus- ja neuvottelumenettely ei koske muutoksenhakuelimiä. Ennen asian ratkaisemista muutoksenhakuelimet hankkivat kuitenkin tiedon toistensa ratkaisusta.
Täysi työkyvyttömyyseläke vai osatyökyvyttömyyseläke
Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään 3/5.
Täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää lisäksi, että eläkkeenhakijan ansiot ovat alentuneet vähintään 3/5 eli 60 % aiemmasta vakiintuneesta keskiansiosta.
Osatyökyvyttömyyseläke myönnetään, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään 2/5.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää lisäksi, että eläkkeenhakijan ansiot ovat alentuneet vähintään 2/5 eli 40 % aikaisemmasta vakiintuneesta keskiansiosta.
Työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu korvaamaan työkyvyn heikkenemisen vuoksi pois jääneitä ansioita. Siksi ratkaisuun osatyökyvyttömyyseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen välillä vaikuttaa olennaisesti se, miten paljon eläkkeenhakija vielä työtä tekemällä ansaitsee tai hänen oletetaan voivan ansaita.
Samanasteinen sairaus saattaa olla perusteena sekä täydessä työkyvyttömyyseläkkeessä että osatyökyvyttömyyseläkkeessä, jos olosuhteet ovat erilaiset.
Osatyökyvyttömyyseläke voidaan myöntää eläkkeenhakijalle, joka osittain vielä jatkaa työntekoa, mutta ei sairauden takia pysty enää täyteen työpanokseen.
Osa-aikatyöjärjestelyissä on tärkeää ottaa huomioon työntekijän terveydentilan ja työkyvyn asettamat rajoitteet, kun harkitaan työpäivän tai työjaksojen pituutta. Työajan vähentäminen voidaan toteuttaa esimerkiksi päivittäisenä lyhyempänä työaikana tai niin, että työpäivät ovat normaalin pituisia, mutta vastaavasti vapaata on normaalia pidempiä aikoja.
Osatyökyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös eläkkeenhakijalle, joka ei ole työssä. Edellytyksenä on, että eläkkeenhakijalla on sairaudestaan huolimatta työkykyä jäljellä osa-aikaiseen työhön ja todellisia työllistymismahdollisuuksia.
Työntekijän vuotuinen ansio otetaan huomioon, jos työntekijän työkyky vaihtelee.
Osatyökyvyttömyyseläkettä saava henkilö voi saada vähennettyä työttömyyspäivärahaa osa-aikatyötä hakiessaan.
Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke estää työttömyyspäivärahan saamisen.
Kansaneläkelaissa ei ole osatyökyvyttömyyseläkettä.
Ansiotason alenemisen arviointi
Työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa eläkkeenhakijan ansiotasoa ja ansiotason alenemista tarkastellaan kokonaisuutena. Kaikesta rinnakkaisesta työstä saadut ansiot otetaan huomioon. Enemmistöllä eläkkeenhakijoista työnteko päättyy sairastumisen takia kokonaan.
Eläkkeenhakijan ansiot ovat voineet vaihdella siinä määrin, että vakiintunutta ansiotasoa ei ole selvästi muodostunut. Tällöin ansiotason laskua voi olla vaikea arvioida.
Esimerkiksi psyykkisesti sairailla henkilöillä ansiot saattavat vuoden mittaan vaihdella suuresti. Hitaasti etenevissä sairauksissa ansiot usein alenevat vähitellen, jolloin ratkaisevaa muutosta työkyvyssä ei voida päätellä ansiotason laskun perusteella.
Ansiotason muutosta on vaikea arvioida, jos eläkkeenhakija ei ole ollut työssä työkyvyttömyyseläkettä hakiessaan. Tällöin voi olla vaikea päätellä, onko eläkkeenhakijan poissaolo työelämästä johtunut sairaudesta vai muusta syystä.
Yrittäjät
Yrittäjän työkykyarviota tehtäessä selvitetään muun muassa
- miten sairaus vaikuttaa yrittäjän mahdollisuuksiin jatkaa yritystoimintaa
- onko yrityksen toiminta muuttunut
- onko yrityksen toimintaa supistettu
- tekevätkö muut osakkaat yrittäjän työt
- onko yritykseen palkattu lisätyövoimaa.
Lääketieteellisen selvityksen lisäksi yrittäjältä vaaditaan tarvittaessa selvitys yrittäjän työpanoksen olennaisesta vähenemisestä tai yritystoiminnan loppumisesta kokonaan.
Näyttö yritystoiminnan päättymisestä on esimerkiksi kauppakirja tai vuokrasopimus, josta käy ilmi yrityksen siirtyminen toisen hallintaan. Näyttövelvollisuus yrittäjän työstä luopumisesta korostuu, jos työjärjestelyjä on tehty perheenjäsenten kesken.
Vakiintunut keskiansio ansiovertailuperusteena
Eläkkeenhakijan nykyistä ansiotasoa verrataan vakiintuneeseen keskiansioon silloin, kun eläkkeenhakija on vielä työssä. Eläkkeenhakija on saattanut sairauden takia siirtyä toisiin tehtäviin tai osa-aikatyöhön ja ansiotaso on tämän johdosta alentunut.
Vakiintunutta keskiansiota määrättäessä otetaan huomioon muun muassa eläkkeenhakijan
- ammatti- ja toimiala
- ammattikehitys
- työhistorian pituus
- työhistorian yhdenjaksoisuus tai katkonaisuus.
Tulevan ajan ansio vakiintuneena keskiansiona
Yleensä vakiintunut keskiansio on tulevan ajan ansio. Tulevan ajan ansio määrätään eläketapahtumavuotta edeltäneiden 5 kalenterivuoden ansioiden perusteella. Tätä aikaa kutsutaan tarkasteluajaksi.
Tarkasteluajan ansiot tarkistetaan palkkakertoimella.
Esimerkiksi sairauspoissaolot, äitiysloma-aika tai työttömyysaika, jolta on maksettu ansiosidonnaista päivärahaa, eivät pienennä tarkasteluajan ansioita, koska tarkasteluajan ansioihin otetaan mukaan myös määrättyjen sosiaalietuuksien ansioperusteet.
Muu kuin tulevan ajan ansio vakiintuneena keskiansiona
Vakiintunut keskiansio voi olla muu kuin tulevan ajan ansio, jos tulevan ajan ansio ei vastaa eläkkeenhakijan aikaisemman työhistorian ansiotasoa.
Tarkasteluaikaan on esimerkiksi saattanut sisältyä vuosia, jolloin eläkkeenhakija ei ole ollut työssä eikä ole saanut sellaista sosiaalietuutta, jonka ansioperusteet otetaan huomioon tulevan ajan ansiossa. Eläkkeenhakija on saattanut opiskella tai hän on saanut sellaista sosiaalietuutta, joka otetaan huomioon tulevan ajan ansiossa 1 437,83 euron kuukausiansioina (vuoden 2016 tasossa). Tällöin vakiintunut keskiansio voidaan määrätä ennen työttömyyttä, opiskeluaikaa tai työstä poissaoloaikaa olleen ansiotason perusteella, esimerkiksi 5 näitä edeltävän vuoden ansioiden keskiansiona.
Keskiansio, jonka perusteella työkyvyttömyyseläke on määrätty
Vakiintunut keskiansio voi olla keskiansio, jonka perusteella työkyvyttömyyseläke on määrätty. Vakiintunut keskiansio määritellään näin, jos eläkkeenhakijan ansiotaso vaihtelee vuosittain niin, ettei ansiotaso ole vakiintunut tietylle tasolle.
Vakiintunut keskiansio voi olla karttuneen eläkkeen perusteena oleva keskiansio esimerkiksi silloin, kun eläkkeenhakija on työskennellyt valtaosan työhistoriastaan esimerkiksi urakkatyössä. Tällöin eläkkeenhakija ei ikääntymisen ja sairauksien takia välttämättä ole enää viimeisinä vuosina ennen työkyvyttömyyttä kyennyt urakkatöihin. Ansiotaso on siksi aiempaa alhaisempi.
Eläketapahtuma on työkyvyttömyyden alkamisajankohta
Työkyvyttömyyseläkkeessä eläketapahtuma on työkyvyttömyyden alkamisajankohta. Työkyvyttömyyden alkamisajankohta perustuu pääasiassa lääketieteellisiin seikkoihin.
Työkyvyttömyyden alkamisajankohta voidaan usein määritellä lääkärinlausunnossa todetun työkyvyttömyyden alkamisajankohdan perusteella.
Työkyvyttömyyden alkamisajankohta voi perustua myös muihin seikkoihin, ennen kaikkea työnteon lopettamisajankohtaan.
Työkyvyttömyyden alkamisajankohtaa määrättäessä ansiotason riittävällä alentumisella on ratkaiseva merkitys silloin, kun eläkkeenhakija työskentelee osa-aikaisesti.
Työkyvyttömyyden alkamisajankohtana voidaan pitää kokopäiväisen työn päättymiskuukauden viimeistä päivää, kun
- työssä olevalle eläkkeenhakijalle myönnetään osatyökyvyttömyyseläke ja
- eläkkeenhakijan kokopäivätyö päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Tällöin osatyökyvyttömyyseläkkeen maksaminen voi alkaa samasta ajankohdasta, jona osa-aikatyö alkaa.
Kun työkyvyttömyyden alkamisajankohta on tulkinnanvarainen, ratkaisu tulisi pyrkiä tekemään niin, että myönnettävä eläke olisi oikeassa suhteessa eläkkeenhakijan työhistoriaan ja työansioihin.
Työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on säilyttää kohtuullinen toimeentulon taso myös silloin, kun työkyvyttömyys estää työnteon jatkamisen joko kokonaan tai osittain. Parhaiten tavoite toteutuu silloin, kun työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiot vastaavat eläkkeenhakijan vakiintunutta ansiotasoa.
Tuleva aika sisältyy lähtökohtaisesti kaikkiin vuoden 2005 säännösten perusteella myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Eläketapahtuma-ajankohdalla on kuitenkin vaikutusta siihen, mitkä ansiot otetaan huomioon tulevan ajan ansioissa.
Joissain tilanteissa työkyvyttömyyden alkamisajankohta voidaan viedä vuosia taaksepäin, jos lääketieteellinen selvitys ja työskentelystä saatu selvitys tukevat ratkaisua.
Eläkkeenhakijan työnteko on voinut olla sairauden takia katkonaista vuosikausia. Ansiotaso on voinut tästä syystä olla pitkään vakiintunutta ansiotasoa alhaisempi. Eläkkeenhakija on saattanut terveydentilan heikennyttyä vaihtaa työpaikkaa tai työtehtäviä entisessä työsuhteessaan. Ansiot ovat tämän vuoksi alentuneet.
Oikean tasoiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voidaan näissä tilanteissa päätyä esimerkiksi siten, että työkyvyttömyyden katsotaan alkaneen ajankohtana, josta lukien eläkkeenhakijan ansiotaso on alentunut osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti. Eläkettä ei voida kuitenkaan maksaa ilman pätevää syytä takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista edeltäneeltä 6 kuukaudelta.
Eläketapahtuma eri sairauksissa
Työkyvyttömyyden katsotaan jatkuneen yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan, jos
- eläkkeenhakija on ollut työkyvytön ensin jonkin sairauden vuoksi alle vuoden ja
- tämän jälkeen uuden sairauden perusteella niin kauan, että työkyvyttömyys yhteensä jatkuu yli vuoden.
Työkyvyttömyyden katsotaan tällöin alkaneen silloin, kun ensimmäinen sairaus alkoi.
Eläketapahtumaa ei voida todeta
Eläketapahtumaa ei yleensä voida todeta, jos
- ilmeisestä työkyvyttömyydestä huolimatta eläkkeenhakijan työkyvyssä ei voida todeta tapahtuneen eläkkeenhakijan työhistorian aikana muutosta
- työkyvyttömyyden perusteena on jo varhaisaikuisuudessa alkanut persoonallisuushäiriö.
Näissä tapauksissa on usein kysymys henkilöstä, jonka työnteko on kokonaisuudessaan hyvin vähäistä, lyhytaikaista tai suojatyön luonteista.
Pelkästään persoonallisuushäiriön perusteella eläkkeenhakijan ei voida katsoa tulleen työkyvyttömäksi, jos persoonallisuushäiriöstä huolimatta eläkkeenhakija on ollut työkykyinen työsuhteissa ollessaan. Näytöksi eläketapahtumasta edellytetään silloin muutosta terveydentilassa, tavallisesti muutakin oirediagnoosia.
Työkyvyttömyyseläke toistaiseksi
Eläkkeenhakijalle myönnetään työkyvyttömyyseläke toistaiseksi, jos
- eläkkeenhakija täyttää työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset
- on todennäköistä, ettei eläkkeenhakija kykene hoidon tai kuntoutuksen avulla palaamaan työelämään.
Vanhuuseläkeikää lähellä oleville eläkkeenhakijoille työkyvyttömyyseläke myönnetään yleensä toistaiseksi.
Eläkelaitos voi tarvittaessa kuulla eläkkeenhakijaa, jos
- eläkelaitoksen mielestä työkyvyttömyyseläke tulisi myöntää toistaiseksi ja
- lääkärinlausunnossa on otettu kantaa määräaikaisen työkyvyttömyyden puolesta.
Eläkkeenhakijaa tulisi kuulla ainakin silloin, kun näyttää siltä, että eläkkeenhakijalla on työ- tai virkasuhde voimassa kuntoutustuen ajan.
Työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena määräajaksi
Eläkkeenhakijalla on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi niin pitkältä ajalta kuin hänen arvioidaan olevan työkyvytön työeläkelakien edellyttämällä tavalla. Edellytyksenä on, että eläkkeenhakijan työkyky on heikentynyt määräaikaisesti ainakin vuoden ajan.
Kuntoutustuki voidaan maksaa täytenä kuntoutustukena vuotta lyhyemmältä ajalta, jos osakuntoutustuen saajaa ryhdytään kuntouttamaan ammatillisesti.
Kuntoutustuki ja kuntoutustuen jatko myönnetään sellaiselle eläkkeenhakijalle, jonka toimintakyky on sairaudesta, viasta tai vammasta johtuen alentunut siten, että
- hoidolla tai lääkinnällisellä kuntoutuksella eläkkeenhakijan toimintakykyä voidaan todennäköisesti merkittävästi parantaa niin, että hän voi todennäköisesti palata entiseen työtehtäväänsä tai entistä työtehtävää vastaavaan työtehtävään kuntoutustukijakson jälkeen
- ammatillisella kuntoutuksella eläkkeenhakija voi todennäköisesti jatkaa työelämässä terveydentilalleen sopivassa työssä kuntoutustukijakson jälkeen (ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuuden arvio).
Kuntoutustuki on tarkoitettu myönnettäväksi silloin, kun eläkkeenhakijan kohdalla ryhdytään aktiivisiin kuntoutustoimiin tai kun hakijan sairauden, vian tai vamman voidaan odottaa paranevan asianmukaisella hoidolla (hallituksen esitys 118/1995).
Eläkelaitoksen on kuntoutustukea myönnettäessä varmistettava, että eläkkeenhakijalle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustukiratkaisua tehtäessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, että esitetty kuntoutussuunnitelma on realistinen.
Kuntoutustuen tai kuntoutusrahan saajan hoito- tai kuntoutussuunnitelman olemassaolo velvoittaa eläkelaitosta seuraamaan hoito- tai kuntoutussuunnitelman asianmukaista toteuttamista (hallituksen esitys 118/1995 vp.).
Kuntoutustuki voidaan myöntää myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi.
Ensimmäinen kuntoutustukijakso
Ensimmäinen kuntoutustukijakso ja sitä edeltävä työkykyarvio ovat tärkeitä, koska kuntoutustuen jatkohakemusta ei yleensä ole perusteltua hylätä, jos eläkkeenhakijan terveydentila pysyy ennallaan.
Ensimmäistä työkykyarviota tehtäessä eläkkeenhakijan sairauden hoito on usein kesken eikä tarkkaa tietoa hoidon tehoamisesta ole. Työkyvyttömyyden pysyvyyttä voi olla vaikea arvioida, koska hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja aikaisempaa useammissa tapauksissa toimintakyky voi parantua. Eläkkeenhakijalle tulisi näissä tilanteissa myöntää kuntoutustuki.
Työkyvyttömällä eläkkeenhakijalla on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi niin pitkältä ajalta, kuin hänen arvioidaan olevan työkyvytön työeläkelakien edellyttämällä tavalla. Eläkelaitoksella tulisi siksi olla käytössään jo ensimmäistä ratkaisua tehtäessä riittävä selvitys hakijan terveydentilasta sekä huolellisesti laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma.
Kuntoutustukiratkaisun perustelu
Kuntoutustukiratkaisu ei edellytä erityistä perustelemista, jos myönteinen kuntoutustukiratkaisu noudattaa hakijalle tehtyä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa.
Kuntoutustukiratkaisua voi perustella, jos eläkelaitos haluaa antaa kuntoutustuen saajalle ohjeita siitä, että kuntoutustuen saajalta edellytetään tiettyjä aktiivisia toimenpiteitä kuntoutustuen aikana.
Kuntoutustukiratkaisu tulisi perustella, kun
- eläkelaitoksen ratkaisu poikkeaa merkittävästi hoitavan lääkärin arviosta
- kuntoutustuki on myönnetty ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatimiseksi
- kuntoutustuki on myönnetty ammatillisen kuntoutuksen toimeenpanon ajaksi
- kuntoutustuki on myönnetty lyhyeksi ajaksi työhön paluun tukemiseksi
- kysymys on viimeiseksi tarkoitetusta kuntoutustukipäätöksestä.
Kun eläkelaitoksen ratkaisu poikkeaa merkittävästi hoitavan lääkärin arviosta, päätöksen perusteluissa tulisi esittää, miksi eläkelaitos on päätynyt erilaiseen ratkaisuun kuin hoitava lääkäri.
Kuntoutustukiratkaisu tulisi perustella esimerkiksi silloin, kun hoitavan lääkärin mielestä hakija on pysyvästi työkyvytön, mutta eläkelaitos päätyy kuntoutustuen myöntämiseen.
Kuntoutustukiratkaisun perusteluista tulee käydä ilmi, että kuntoutustuki on myönnetty siksi, että hoidon tai kuntoutuksen oletetaan palauttavan hakijan työkyvyn. Tarvittaessa kuntoutustukiratkaisun perusteluissa voi todeta, että eläkkeenhakijan tulee hakeutua asianmukaiseen hoitoon tai kuntoutukseen.
Kuntoutustukiratkaisu tulisi perustella niin, että eläkkeensaaja ymmärtää, ettei kuntoutustukea ole tarkoitus jatkaa enää myönnetyn kuntoutustukijakson jälkeen, kun
- kuntoutustuki on myönnetty lyhyeksi ajaksi työhön paluun tukemiseksi
- kysymys on viimeiseksi tarkoitetusta kuntoutustukipäätöksestä.
Eläkkeensaaja on näissä tilanteissa viimeistään pakotettu harkitsemaan esimerkiksi kuntoutus- tai muita toimenpiteitä, jos hän ei mielestään kykene tai hänellä ei ole mahdollisuutta palata entiseen työhönsä.
Yhteydenotto kuntoutustuen saajaan
Joissain tapauksissa kuntoutustuen saajaan voidaan ottaa yhteyttä esimerkiksi puhelimitse ja selvittää, miksi eläkeratkaisu on määräaikainen kuntoutustuki. Eläkkeensaajalle tulisi kertoa, mihin toimenpiteisiin eläkkeensaajan tulisi jatkossa ryhtyä.
Kuntoutustuen saajaan voidaan ottaa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun kuntoutustuen saajalle on lähetetty kuntoutushakemus, mutta hän ei ole hakenut ammatillista kuntoutusta, vaikka eläkelaitos on katsonut sen aiheelliseksi.
Työkyvyttömyyseläkkeen hylkäävä ratkaisu
Eläkehakemus hylätään, jos eläkelaitos arvioi, ettei työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksiä saadun selvityksen perusteella ole. Hylkäyspäätös on perusteltava yksilöllisesti.
Perusteluissa esitetään eläkelaitoksen johtopäätökset eläkkeenhakijan työkykyyn vaikuttavista lääketieteellisistä löydöksistä.
Eläkehakemusta ei voida hylätä pelkästään siksi, että eläkkeenhakija kieltäytyy hoidosta. Hoidosta kieltäytyminen voi kuitenkin vaikuttaa siihen, että kokonaisarviossa päädytään hylkäykseen, jos sairaus olisi käypä hoito –suositusten perusteella parannettavissa.
Näin on esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on tavanomainen hoito, johon ei sisälly erityisiä riskejä. Eläkepäätöksen perusteluissa voidaan tällöin todeta, että eläkkeenhakijan terveydentila voidaan hoidolla parantaa. Tämä voi ohjata eläkkeenhakijaa hakemaan parempaa hoitoa sairauteensa.
Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytykset 60 vuotta täyttäneille
Työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painotetaan 60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioitaessa. Työeläkelakien erityissäännöstä ammatillisen luonteen painottamisesta sovelletaan silloin, kun edellytykset työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseksi eivät täyty yleisen määritelmän mukaan.
Lähtökohtaisesti 60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painottavaa erityissäännöstä sovellettaessa arvioidaan, onko eläkkeenhakijan työkyky alentunut vähintään 2/5 tai 3/5. Työkyvyn ammatillista luonnetta painotetaan silloin, kun
- ansiotyöura on pitkä ja
- työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus
- ikääntymiseen liittyviin tekijöihin yhdistyneenä
tekevät työn jatkamisen kohtuuttomaksi (hallituksen esitys 45/2002 vp.).
Työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioidaan yleisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan silloin, kun 60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan ansiotyöura on jäänyt lyhyeksi. Lyhyenä voidaan pitää alle 10 vuoden työhistoriaa.
Ansiotyöuran pitkäaikaisuus
Ansiotyöuran pitkäaikaisuutta harkittaessa lähtökohtana on eläkkeenhakijan koko ansiotyöhistoria ennen eläkkeen hakemista. Pitkäaikaisena voidaan pitää vähintään 10 vuoden työhistoriaa.
Työhistoriaan voi sisältyä katkoksia, jotka johtuvat
- työttömyydestä
- sairauslomista tai
- lapsenhoidosta.
Työ voi olla myös kausiluonteista tai osa-aikaista.
Työsuhteen katkokset, kausiluonteisuus tai osa-aikaisuus eivät sellaisenaan merkitse estettä ansiotyöuran katsomiselle pitkäaikaiseksi.
Ulkomailla tehty työ on samassa asemassa kuin Suomessa tehty työ.
Eläkkeenhakijan ikääntyneisyys
Eläkkeenhakijan ikääntyneisyyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota sellaisiin ominaisuuksiin,
- joilla voi olla merkitystä eläkkeenhakijan omassa työssä ja
- joiden vuoksi eläkkeenhakijan selviytyminen työssä voi olla vaikeampaa kuin muilla samanikäisillä, esimerkiksi tarkkuuden heikentyminen tai fyysisen ja psyykkisen rasituksen sietokyvyn väheneminen.
Ennenaikaista vanhenemista voivat edistää esimerkiksi
- vaikeat elämänolosuhteet
- vammautuminen tai
- aiemmin koettu pitkäaikainen sairaus.
Työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus
Työn aiheuttamaa rasittuneisuutta tai kuluneisuutta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat
- työn raskaus ja hankalat työasennot
- työajan pituus ja epäsäännöllisyys sekä
- työaikajärjestelyjen rasittavuus.
Rasittuneisuutta voivat lisätä esimerkiksi
- työhön liittyvät vaikeat ihmissuhdekysymykset
- jatkuva kiire työssä
- yksintyöskentely.
Rasittuneisuuteen voivat vaikuttaa myös olosuhteiden tai työmenetelmien olennaiset muutokset työpaikalla.
Työn aiheuttama rasittuneisuus ja kuluneisuus voivat ilmetä esimerkiksi
- tuki- ja liikuntaelinten oireiluna
- väsymyksenä
- psyykkisinä oireina
- sairauspoissaolojen lisääntymisenä tai
- erilaisina ongelmina työpaikalla.
Eläkelaitos voi saada tietoja eläkkeenhakijan rasittuneisuudesta ja kuluneisuudesta esimerkiksi
- työtä ja työolosuhteita kuvaavista selvityksistä, esimerkiksi TAK-lomake ETK 7111
- työsuojeluvaltuutetulta
- työterveyshuollosta
- luottamusmieheltä tai
- eläkkeenhakijalta itseltään.
Ammatillinen painotus
Yleisessä työkyvyttömyysmääritelmässä työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon ammatillisia kriteereitä, esimerkiksi
- koulutus
- aikaisempi toiminta ja
- näihin rinnastettavat seikat.
Ammatilliset kriteerit saavat sitä suuremman merkityksen työkyvyn arvioinnissa mitä vanhemmasta eläkkeenhakijasta on kyse. Sen lisäksi 60 vuotta täyttäneen eläkkeenhakijan työkyvyn arvioinnissa otetaan huomioon eläkkeenhakijan jäljellä oleva toimintakyky suhteessa eläkkeenhakijan omaan työhön. Jos eläkkeenhakija on ollut työttömänä ennen sairauspäivärahakautta, toimintakykyä suhteutetaan pääasiassa siihen työhön, jota eläkkeenhakija on viimeksi tehnyt.
Kun on kysymys osa-aikatyössä olevasta 60 vuotta täyttäneestä eläkkeenhakijasta, arvioidaan eläkkeenhakijan kykyä selviytyä osa-aikatyössä. Jos osa-aikatyöhön siirtymisestä on kulunut alle vuosi, työkyvyn arvioinnissa kohteena on eläkkeenhakijan aikaisempi kokoaikatyö.
Arvioinnin kohteena on yleensä työ, jota eläkkeenhakija on eläkkeellä ollessaan tehnyt. Työkykyä arvioidaan eläkkeellä ollessa tehtyyn työhön, jos eläkkeenhakija on jo
- luopumistuella tai –korvauksella
- sukupolvenvaihdoseläkkeellä
- luopumiseläkkeellä tai
- osatyökyvyttömyyseläkkeellä.
Julkisten alojen työkyvyttömyysmääritelmä
Julkisten alojen työeläkelaeissa on sekä
- yleinen työkyvyttömyysmääritelmä että
- niin sanottu ammatillinen työkyvyttömyysmääritelmä.
Yleistä työkyvyttömyysmääritelmää sovelletaan silloin, kun työkyvyttömyys alkaa palvelussuhteen päättymisen jälkeen. Yleinen työkyvyttömyysmääritelmä on saman sisältöinen kuin yksityisten alojen työeläkelaeissa säädetty työkyvyttömyysmääritelmä. Määritelmää sovelletaan samoin periaattein kuin yksityisillä aloilla.
Ammatillista työkyvyttömyysmääritelmää sovelletaan silloin, kun työkyvyttömyys alkaa palvelussuhteen kestäessä. Tällöin arvioidaan, onko työntekijä sairauden, vian tai vamman takia käynyt kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä vähintään vuoden ajaksi.
Ammatillisen työkyvyttömyysmääritelmän mukaan eläkkeenhakijan työkykyä arvioidaan siis hänen omaan työhönsä.
Julkisilla aloilla tutkitaan myös 63 vuotta täyttäneen, työkyvyttömyyseläkettä hakeneen työkyvyttömyys. Julkisten alojen työeläkelakien mukaan työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset tutkitaan ja eläke lasketaan työkyvyttömyyseläkkeenä, mutta myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta sellaiselle eläkkeenhakijalle,
- joka täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslaissa säädetyn ensisijaisuusajan päättymistä tai
- jolle ei vahvisteta sairausvakuutuslaissa säädettyä ensisijaisuusaikaa, koska eläkkeenhakija täyttää 63 vuotta ennen enimmäisajan 150 suorituspäivää.
Yksityisellä alalla työkyvyttömyyseläkettä ei tutkita näissä tilanteissa. Yksityisen alan eläkelaitoksissa eläkehakemus käsitellään vanhuuseläkehakemuksena. Julkisen alan eläkelaitoksissa eläkehakemus käsitellään työkyvyttömyyseläkehakemuksena.
Silloin, kun eläkkeenhakijalla on ollut sekä yksityisen alan että julkisen alan työskentelyä siten, että yksityisen alan työskentelyä on ollut viimeksi, yksityisen alan eläkelaitoksen on jaettava eläkehakemus julkisen alan eläkelaitokseen työkyvyn arvioimista varten.