Muutokset edelliseen

Päätöksen perusteleminen on tärkeää asianosaisen oikeusturvan kannalta.

Perustuslain mukaan oikeus saada perusteltu päätös turvataan lailla.

Miten päätös on perusteltava?

Päätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava seuraavat asiat:

• mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun
• asian arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat ja asian arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneiden seikkojen pohjalta tehdyt johtopäätökset, jos eläkelaitos hylkää etuushakemuksen kokonaan tai osittain ja päätös perustuu keskisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin
• sovelletut säännökset.

Päätös on perusteltava esittämällä tosiasiaperustelut ja se, mikä oikeudellinen merkitys tosiasiaperusteluille on annettu. Tosiseikkoina voidaan mainita vain päätöksen lopputulosta välittömästi tukevat asiat.

Keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin perustuvasta hylkäävästä etuuspäätöksestä on aina käytävä ilmi kaikki seuraavat asiat:

• miten kokonaisarvio hakijan työkyvyn heikkenemisestä ja jäljellä olevasta kyvystä hankkia itselleen ansiotuloja on tehty
• miksi tietynlaiseen lopputulokseen on päädytty
• eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin arvio.

Eläkelaitoksen päätöksestä pitää käydä ilmi eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin arvio, koska eläkelaitoksen asiantuntijalääkärin tekemä arvio on osa etuusasian kokonaisharkintaa.

Perusteluissa on mainittava oikeudelliset perustelut, joihin ratkaisu perustuu. Säännösten keskeinen sisältö voidaan esittää joko kirjoittamalla asianomainen lainkohta sellaisenaan perusteluihin tai selittämällä asia vapaamuotoisesti. Säännösten esittäminen selkeästi ja johdonmukaisesti saattaa edellyttää säännösten selostamista.

Pääsääntö on, että päätöksessä lausutaan kaikista hakijan vaatimuksista. Todistusharkintaa ei kuitenkaan tarvitse perustella, joten päätöksessä ei tarvitse ilmoittaa, minkä vuoksi tietty riitainen asia on katsottu määrätyn sisältöiseksi. Jos esimerkiksi kahden henkilön todistukset työsuhteesta eivät riitä todentamaan työsuhteen olemassaoloa, riittää, että päätöksessä todetaan, ettei työsuhteesta ole riittävää näyttöä.

Perustelujen on oltava riittävän selkeitä ja yksityiskohtaisia, jotta hakija ymmärtää, mikä on ratkaisijan kanta asiassa ja millä perusteella ratkaisuun on päädytty. Asianmukaiset ja selkeät perustelut lisäävät luottamusta ratkaisujen sisältöön ja vähentävät tarpeetonta muutoksenhakua.

Tarkemmat tiedot

Hyvän hallintotavan mukaisesti asianosaiselle tulee antaa päätöksen antamisen jälkeenkin tarvittaessa selvitystä päätöksen perusteluista. Jälkeenpäin tapahtuva selvitys ei kuitenkaan saa korvata varsinaisen päätöksen perusteluja, vaan kysymys on lähinnä täydentävästä selvityksestä. Tavoite on, että varsinainen päätös on niin selkeästi ja ymmärrettävästi perusteltu, ettei ole tarvetta jälkeenpäin tapahtuvaan selostamiseen.

Perustelut esitetään päätösosassa tai liitteissä

Perustelut esitetään varsinaisessa päätösosassa tai liitteessä, kuten esimerkiksi laskelmassa. Tällaista liitettä voidaan pitää hallintopäätöksen kiinteänä osana, vaikka kysymyksessä olisikin muodollisesti erillinen asiakirja.

Milloin päätöstä ei tarvitse perustella?

Päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista eikä kyse ole keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin perustuvasta kokonaan tai osin hylkäävästä etuuspäätöksestä. Perusteluita ei voida kuitenkaan jättää esittämättä pelkästään sen takia, että päätöksen perusteleminen viivästyttäisi päätöksen antamista huomattavasti. Harkittaessa päätöksen perustelematta jättämistä on pyrittävä ottamaan asian erilaiset intressit huomioon tasapuolisesti.

Päätöstä ei tarvitse perustella myöskään silloin, jos päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta hakea päätökseen muutosta. Myönteisissä päätöksissä riittää, että viitataan lakiin ja asianomaisiin säännöksiin, joihin päätös perustuu.

Päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä lisäksi silloin, jos perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta eikä kyse ole keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin perustuvasta kokonaan tai osin hylkäävästä etuuspäätöksestä. Perustelemisen tarpeettomuutta tulee tällöin arvioida tapauskohtaisesti asianosaisen oikeusturvan ja tiedontarpeen kannalta.

Jos päätös merkitsee olennaista muutosta vakiintuneeseen käytäntöön, perustelut on kuitenkin esitettävä myös edellä tarkoitetuissa tilanteissa.