Työsuhteen ja yrittäjätoiminnan tunnusmerkit sekä työsuhteen ja yrittäjätoiminnan välinen rajanveto

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ eli ansiotyö.

Työsuhteessa ja virkasuhteessa tehty työ on epäitsenäistä ansiotyötä. Epäitsenäinen ansiotyö vakuutetaan työsuhde-eläkelakien mukaan.

Yrittäjänä tehty työ on itsenäistä ansiotyötä. Itsenäinen ansiotyö vakuutetaan yrittäjäeläkelakien mukaan.

Työtä voi tehdä myös ilman ansiotarkoitusta. Ei-ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on esimerkiksi:

talkootyö
harrastustoiminta
luottamustoiminta
työharjoittelu.

Työeläkelait eivät lähtökohtaisesti koske työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tarkemmat tiedot

Tavanomainen harrastustoiminta ja sen yhteydessä tehtävä työ on työsopimuslaissa rajattu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Tavanomaisena harrastustoimintana pidetään työsopimuslain yksityiskohtaisten perustelujen (HE 157/2000 vp.) mukaan muun muassa urheiluseuran piirissä tapahtuvaa vapaaehtoista lasten ja nuorten ohjaamista sekä muunlaistakin vastaavanlaisessa yhdistystoiminnassa tehtyä työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tavanomaisen harrastustoiminnan parissa tehtävälle työlle on tunnusomaista, ettei sitä tehdä ansiotarkoituksessa. Työnteosta suoritettava vastike on tavallisesti pieni ja kulukorvauksen luonteinen. Kun tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa työnsuorittajalle maksetaan kulukorvauksia aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkokaan korvaus ei sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työsuhde.

Rajanveto tavanomaisen harratustoiminnan ja työsuhteen välillä tehdään tarkastelemalla, täyttyykö työskentelyssä työsuhteen tunnusmerkistö. Huomiota kiinnitetään muun muassa siihen:

tehdäänkö työtä toiminnan järjestäjän lukuun
saako järjestäjä toiminnasta taloudellista hyötyä
johtaako ja valvooko järjestäjä toimintaa taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi
työskenteleekö työnsuorittaja ansiotarkoituksessa.

Työsuhteen tunnusmerkit

Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain mukaista työsopimuksen käsitettä. Työsuhde määritellään työsopimuksen tunnusmerkistön avulla.

Työsuhteen tunnusmerkit ovat:

sopimus
työn tekeminen henkilökohtaisesti
vastiketta vastaan
työnantajan lukuun
työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä

Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä. Työsopimuksen osapuolet ovat työnantaja ja työntekijä.

Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrätyn muodon noudattamista

Työsopimuksen voi tehdä:

suullisesti
kirjallisesti
sähköisesti.

Selvyyden vuoksi työsopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

Tarkemmat tiedot

Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti silloin kun työnantaja sallii työntekijän tekevän työtä lukuunsa, vaikka nimenomaista sopimusta ei olisi tehty.

Työsopimuksen voi nimetä myös muuksi kuin nimenomaisesti työsopimukseksi.

Sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva kun arvioidaan, onko kyseessä työsopimus vai muu työntekoa koskeva sopimus (esim. toimeksianto).

Työsuhteessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä henkilökohtaisesti

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä itse henkilökohtaisesti.

Myös työkunnan jäsenet sitoutuvat työsopimuksessa tekemään työtä henkilökohtaisesti. Työsuhde syntyy kunkin työkunnan jäsenen ja työnantajan välille.

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä vastiketta vastaan

Työsopimuksen perusteella työntekijä tekee työtä ansiotarkoituksessa palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Vastike voi koostua erilaisista suorituksista. Vastike voi olla esimerkiksi:

rahapalkkaa
luontoisetua
palkitsemisjärjestelmän mukaista etua (esim. tulospalkkio, osakepalkkio).

Työeläkelakeja sovellettaessa eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan mukaan lähtökohtaisesti kaikki suoritukset, joita työnantaja maksaa työntekijälle vastikkeena työsopimuksen perusteella tehdystä työstä.

Työsuhteessa työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus. Käytännössä vastikkeen työstä voi maksaa työntekijälle myös muu kuin oma työnantaja (esim. palvelurahat, palkkaturva).

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan lukuun

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu työskentelemään työnantajan lukuun. Työsuorituksesta tuleva hyöty (työn taloudelliset tulokset tai työn arvo) koituu välittömästi työnantajan hyväksi.

Työntekijän saama palkka ei ole tässä tarkoitettua työnteosta saatua välitöntä hyötyä vaan vastiketta työstä.

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena (direktio-oikeus)

Työsuhteessa työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työntekoa eli direktio-oikeus. Työnantajalla tulee olla oikeus sekä johtoon että valvontaan, jotta kyseessä on työsuhteeseen kuuluva direktio-oikeus.

Työnantajalla on oikeus määrätä muun muassa:

mitä työtä tehdään
missä työtä tehdään
milloin työtä tehdään
miten työtä tehdään.

Työnantajalla on myös oikeus valvoa, että työ tehdään annettujen määräysten mukaisesti.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa työntekosuhteessa (esim. toimeksiantosuhteessa). Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työnantajalla on perimmäinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa ja oikeus johtaa ja valvoa työtä.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus voi ilmetä eri töissä eri tavalla (esim. tehdastyö, suunnittelutyö). Työnantajan ei välttämättä edellytetä käyttävän konkreettisesti työn johto- ja valvontavaltaa.

Työsopimuksen tunnusmerkistö on pakottava oikeutta

Työsopimuslain mukainen työsopimuksen käsite on pakottavaa oikeutta. Työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä.

Työntekosuhteen osapuolet eivät esimerkiksi voi sopia keskenään eläkelaitosta sitovasti ja laista poiketen:

onko kyseessä työsuhde vai ei
mitä työeläkelakia työntekosuhteeseen sovelletaan
että työsuhteen perusteella tehdystä työstä maksettua ja eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaa suoritusta (esim. tulospalkkiota) ei otettaisi huomioon eläkettä ja työeläkevakuutusmaksuja määrättäessä.

Yrittäjätoiminnan piirteitä

Yrittäjän eläkelaissa (YEL) yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Kun arvioidaan, onko henkilö YEL:ssä tarkoitettu yrittäjä, voidaan käyttää apuna oikeus- ja verotuskäytännön kautta vakiintuneita yrittäjätoiminnan tunnuspiirteitä. Itsenäiselle ammatinharjoittamiselle tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa:

ansiotarkoitus
itsenäisyys
yrittäjäriski
toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus.

Edellä mainittujen yrittäjätoiminnan kaikkien tunnuspiirteiden ei tarvitse täyttyä samanaikaisesti. Keskeistä on, että yrittäjä työskentelee ansiotarkoituksessa omaan lukuunsa ja siinä määrin itsenäisesti, ettei hän ole työsuhteessa tarkoitetulla tavalla työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden alainen.

Tarkemmat tiedot

Se, ettei työntekosuhdetta voida todentaa työsuhteeksi, ei automaattisesti merkitse, että kyseessä on yrittäjätoiminta. Jos kysymyksessä kuitenkin on ansiotarkoituksessa tehty työ, sitä pidetään yksityisen alan työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohtaisesti yrittäjätoimintana.

Ansiotarkoitus ja yrittäjäriski

Yritystoimintaa harjoitetaan ansiotarkoituksessa. Yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa, ja että yrittäjä saa toiminnasta yrittäjänvoittoa.

Yrittäjyyteen ja yrittäjäriskiin viittaa se, että työstä saatava korvaus määräytyy valmiin työn tuloksen perusteella, etenkin, jos korvauksen maksaminen on riippuvainen siitä, hyväksyykö työnteettäjä työn. Yrittäjä voi myös olla velvollinen omalla kustannuksellaan korjaamaan työn. Yrittäjällä on tyypillisesti itsellään vastuu työsuorituksestaan.

Tyypillinen yrittäjätoimintaan liittyvä piirre on pääoman sijoittaminen toimintaan (esim. toimitiloihin, koneisiin, tarveaineisiin ja työvoiman palkkaamiseen).

Huomattava pääomapanos on usein vahva yrittäjätoimintaan viittaava seikka. Toimintaan sijoitetun pääoman merkitys voi vaihdella toimialoittain. Omaan ammattitaitoon perustuvia palveluksia yleisesti tarjoavat henkilöt (esim. lääkärit) voivat olla yrittäjiä ilman huomattavaa pääomapanosta. Tällöin esimerkiksi useat samanaikaiset toimeksiannot voivat ilmentää toiminnan yrittäjämäisyyttä. Myös toiminnan julkisuus ja esimerkiksi palveluntarjoamista koskevat ilmoitukset viittaavat yrittäjätoimintaan.

Yrittäjyyteen kuuluu riski pääoman menettämisestä.

Yrittäjän itsenäisyys suhteessa työnteettäjään

Työsuhde-yrittäjyys –rajanvedossa keskeinen merkitys on sillä, onko yrittäjä itsenäinen suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden (direktio-oikeuden) alainen. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä:

millaisia töitä tekee
ottaako työn vastaan
kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi
miten hinnoittelee työnsä.

Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa.

Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Työnteettäjä ja yrittäjä sopivat toimeksiannon sisällöstä. Toimeksiantaja voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista.

Toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus

Yrittäjäeläkelaeissa on määritelty muun muassa yrittäjätyön kestoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa koskevia kriteerejä. Yritystoiminnan yleisyyttä, laajuutta tai julkisuutta koskevia kriteerejä yrittäjäeläkelaeissa ei ole.

Kun määritellään, pidetäänkö henkilöä yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä, kokonaisarvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota siihen, onko toiminta yrittäjämäistä ja vakiintunutta.

Yrittäjämäisenä piirteenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että henkilö tarjoaa itsenäisesti palvelujaan ja ilmoittaa julkisesti, millaisia työsuorituksia häneltä voi tilata. Toiminnan ulkoista vakiintuneisuutta voi ilmentää esimerkiksi tilausten ja laskutuksen hoitaminen yhtiön kautta.

Yrittäjän työntekoa koskeva sopimus

Yrittäjänä tehdylle työlle on tyypillistä, että työntekoa koskeva sopimus on selkeästi muu kuin työsopimus:

nimikkeeltään
sanamuodoltaan
termistöltään
sopimusehdoiltaan.

Sopimuksesta on usein pääteltävissä, että osapuolet ovat nimenomaan tarkoittaneet määritellä muun kuin työsuhteessa tehtävän työn ehtoja.

Työntekoa koskevan sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva kun arvioidaan, onko kyseessä työeläkelakien tarkoittamana yrittäjänä vai työsuhteisena työntekijänä tehty työ. Työntekosuhteen oikeudellinen luonne (työsuhde, yrittäjä) arvioidaan tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden perusteella.

Selvyyden vuoksi työtä koskeva sopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

Muita yrittäjätoimintaan viittaavia seikkoja

Kun arvioidaan yrittäjätoiminnan peruspiirteiden (ansiotarkoitus, itsenäisyys, yrittäjäriski ja mm. toiminnan yleisyys) olemassaoloa, huomiota voidaan kiinnitetään muun muassa:

työn konkreettiseen tekotapaan
palkkaukseen
toimeksiantojen määrään
työnteettäjän ohjausoikeuteen.

Tarkemmat tiedot

Työn suorittamisen konkreettiseen tekotapaan liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

työnsuorittajalla ei ole henkilökohtaista työntekovelvollisuutta, vaan hänellä on oikeus apulaisten ja sijaisten käyttöön työnteettäjää kuulematta
työnsuorittaja saa itse määrätä työaikansa
työnsuorittaja hankkii itse työvälineet sekä työssä tarvittavat laitteet ja materiaalit
työnsuorittaja tekee työn omissa, toimintaa varten varustamissaan tiloissa
työnsuorittaja pitää omaa myyntivarastoa
työn suorittamistapa poikkeaa muiden työnteettäjän palveluksessa olevien työnsuorittajien asemasta.

Palkkaukseen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

työnsuorittaja saa korvauksen valmiista työn tuloksesta (virheiden korjaus omalla kustannuksella)
korvaus maksetaan työn tuloksen mukaan esimerkiksi kappalekorvauksena tai laskutuksen mukaan
kuluja ei erikseen korvata
korvaukseen ei sisälly korvausta vuosilomasta ja ylitöistä
korvauksessa on otettu laskennallisesti huomioon yrittäjän eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut
korvauksen määräytymisperusteet ovat erilaiset kuin työnteettäjän palveluksessa olevilla työntekijöillä tai työntekijöillä yleensä
työnsuorittajan taloudellinen riippuvuus työnteettäjän tarjoamista työtilaisuuksista.

Toimeksiantojen määrään liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

useita samanaikaisia toimeksiantoja
useita peräkkäisiä toimeksiantoja eri tilaajien kanssa
sopimuksin ei ole rajoitettu työnsuorittajan toimintaa muiden toimeksiantajien lukuun.

Työnteettäjän ohjausoikeuteen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

työnteettäjällä ei ole oikeutta kiinteään ohjaukseen, yhteydenotot eivät ole tiiviitä työnteettäjän ja työnsuorittajan välillä
työnsuorittajalla on oikeus itse päättää työn käytännön järjestämisestä ja organisoinnista.

Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös:

toimintaa varten otetut vakuutukset
toiminnasta tehdyt viranomaisilmoitukset.

Vakuutukset ja ilmoitukset eivät sellaisenaan ole osoitus siitä, että henkilö työskentelee yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä. Tilanne arvioidaan kokonaisuutena tosiasiallisten olosuhteiden perusteella.

Tarkemmat tiedot

Vakuutuksiin ja ilmoituksiin liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

elinkeinoluvan hankkiminen
kaupparekisteri- ja elinkeinoilmoituksen tekeminen
aiempi verotuskäytäntö (onko verovelvollinen ilmoittanut tulonsa elinkeinonharjoittajana)
YEL- tai MYEL-vakuutus
toiminnan harjoittaminen yhtiömuodossa
ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriiin
arvonlisäverovelvollisuus.

Rajanveto työsuhteen ja yrittäjätoiminnan välillä tehdään kokonaisarvion perusteella

Ratkaisu työsuhteen ja yrittäjätoiminnan välillä tehdään tapauskohtaisen kokonaisarvion perusteella.

Jokaista työntekosuhdetta tarkastellaan itsenäisesti kun määritellään:

työntekosuhteen oikeudellinen luonne (työsuhde, yrittäjätoiminta, muu työntekosuhde)
työnsuorittajan asema
työnteettäjän asema
työeläkevakuuttamisvelvollisuus.

Tarkemmat tiedot

Työnsuorittaja voi tehdä työtä työsuhteisena työntekijänä, yrittäjäeläkelakien tarkoittamana yrittäjänä tai muussa työntekosuhteessa (esim. tavanomaisen harrastetoiminnan parissa). Vastaavasti työnteettäjä voi olla työsuhteessa työtä tekevän työntekijän työnantaja tai esimerkiksi yrittäjänä työskentelevän henkilön toimeksiantaja tai muu työnteettäjä.

Työsuhteen olemassaolo sekä työnantajan ja työntekijän aseman syntyminen edellyttää työsuhteen tunnusmerkkien täyttymistä.

Työnantajalla on velvollisuus järjestää työntekijälleen lakisääteinen työeläketurva asianomaisen työsuhde-eläkelain mukaan. Yrittäjä vastaa itse työeläkevakuuttamisestaan.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon muun muassa:

työntekoa koskeva sopimus
osapuolten tarkoitus
työskentelyolosuhteet
sopimuksen täyttämiseen liittyvät seikat.

Usein työntekosuhteeseen liittyy sekä työsuhteeseen että yrittäjätyöhön viittaavia piirteitä. Se, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätoiminta, ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. Keskeistä on arvioida, työskenteleekö työnsuorittaja sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin ehdoin, että hän on työsuhteessa tarkoitetulla tavalla epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään ja tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Silloin kun työnteosta ei ole tehty kirjallista sopimusta tai sopimuksen sisällöstä on jälkikäteen epäselvyyttä, kokonaisarvioinnissa kiinnitetään huomiota tosiasialliseen työn johtoon ja valvontaan. Konkreettiset, työtä koskevat määräykset ja valvontatoimet voivat olla osoitus työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden olemassaolosta.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon työn luonne ja se, että työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus saattaa ilmetä eri töissä eri tavalla. Esimerkiksi työsuhteessa tehty tehdastyö voi olla tarkemmin ohjeistettua kuin työsuhteessa tehty suunnittelu- tai asiantuntijatyö. Toisaalta työnteettäjä voi ohjata yrittäjää varsin tarkasti toimeksiannon toteuttamisessa.

Työntekosuhteen osapuolten yhtenevillä näkemyksillä on merkitystä, etenkin kun ne ovat yhdenmukaisia työtä koskevan sopimuksen ja tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden kanssa.

Työstä maksettavan vastikkeen tai korvauksen verotus voidaan ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. Verotus ei sellaisenaan ratkaise, pidetäänkö suoritusta työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa tehdystä työstä saatuna vastikkeena.

Freelancerit

Freelancer-nimikkeen käyttö on vaihtelevaa. Freelancer-nimikkeen saattaa mieltää tarkoittavan itsenäistä yrittäjää tai esimerkiksi henkilöä, joka tekee työsuhteessa työtä usealle työnantajalle.

Freelancer-nimikkeestä tai freelancerina tehdyn työn verotuskohtelusta ei sellaisenaan voida päätellä, kuuluuko henkilö työsuhde- vai yrittäjäeläkelakien soveltamisalaan.

Jokaisen työntekosuhteen työeläkevakuuttaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Eri työt voivat kuulua eri työeläkelakien mukaan vakuutettavaksi. On esimerkiksi mahdollista, että henkilö on samaan aikaan yhteen työnteettäjään nähden työsuhteessa ja toiseen työnteettäjään nähden toimeksiantosuhteessa. Myös peräkkäiset työntekosuhteet voivat kuulua eri työeläkelakien piiriin.

YEL:n soveltaminen ei edellytä, että työnsuorittajalla olisi toimintaansa varten yritys tai toiminimi. Muutoin kuin työsuhteessa ansiotyötä tekevät freelancerit voivat olla YEL:ssä tarkoitettuja yrittäjiä.

Työvoiman vuokraus ja välitys

Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa järjestelyä, jossa työvoiman vuokrausyritys luovuttaa työntekijänsä määräajaksi asiakasyrityksen (käyttäjäyrityksen) käyttöön vuokraussopimuksessa sovituin ehdoin. Työvoiman vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välillä on järjestelyn mahdollistava sopimussuhde. Työntekijän työsuhde säilyy järjestelyn ajan työvoiman vuokrausyritykseen. Työvoiman vuokrausyritys on (vuokra)työntekijän työnantaja.

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työtä välittävän tahon välillä ei ole työsuhdetta. Työsuhde voi syntyä työvoimaa tarvitsevan tahon ja työnsuorittajan välille.

Palkanmaksu ja laskutuksen hoito

Palkanmaksu on työsuhteeseen kuuluva työnantajan velvollisuus. Pelkästään palkan maksaminen ei kuitenkaan sellaisenaan muodosta työnantaja-asemaa. Palkan saattaa maksaa työnantajan puolesta sijaismaksaja (esim. palkkaturvatilanteissa). Konsernitilanteissa palkka tai osa siitä saatetaan maksaa työntekijälle muun kuin työnantajayrityksen toimesta tai varoista. Sijaismaksaja ei ole työnantaja.

Myöskään työntekoon liittyvän laskutuksen tai kirjanpidon hoitaminen ei sellaisenaan ole osoitus työnantaja-asemasta. Kyse voi olla esimerkiksi työnantajan ulkopuoliselta ostamasta palvelusta. Kyse voi olla myös yrittäjän itsensä ostamasta palvelusta. Tällöin palvelun tuottaja ei ole työnantaja.

Kun työn tekemiseen liittyy useita toimijoita, kaikkien työntekoon liittyvien osapuolten asema on tarvittaessa määriteltävä, jotta:

voidaan määritellä, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätoiminta
saadaan selville, mikä taho on työnantaja
työeläkevakuuttaminen sekä siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kohdentuvat oikein.

Tarkemmat tiedot

Työn tekemiseen liittyy useita toimijoita esimerkiksi silloin, kun kun työnsuorittaja sopii itsenäisesti työsuorituksesta A:n kanssa ja laskuttaa suorittamastaan työstä korvauksen yhtiö B:n kautta. Tällöin voi olla tarpeen selvittää, keiden osapuolten välillä on varsinainen työntekoa koskeva sopimus, ja keiden osapuolten välillä on muu kuin työn tekemistä koskeva sopimus (esim. sopimus pelkästään laskutuksen hoitamisesta).

Jos osapuolen välillä on työn tekemistä koskeva sopimus, on tarkasteltava, onko sopimus työsopimuksen tunnusmerkit täyttävä sopimus vai muu sopimus, esim. toimeksiantosopimus. Jos osapuolten välinen sopimus täyttää työsopimuksen tunnusmerkit, kyseessä on työsuhde. Työsuhteessa työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelee lähtökohtaisesti koko työoikeudellinen lainsäädäntö, jota työsuhteisiin sovelletaan (ml. työntekijän eläkelaki).

Jos osapuolten välillä ei ole työntekoa koskevaa sopimusta, osapuolten välille ei synny työsuhdetta eikä myöskään toimeksiantosuhdetta.