Ohjeen tarkentavien tietojen kohtaan "Elinaikakertoimen laskenta" on lisätty tieto elinaikakertoimen laskennan muuttumisesta.
Elinaikakertoimen vahvistaminen
Voimassa 01.01.2017 - toistaiseksi
Soveltamisohje, Julkaisuaika 01.01.2017 Julkisuus: Julkinen
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain marraskuun loppuun mennessä annettavalla asetuksella elinaikakertoimen, jota sovelletaan seuraavana vuonna 62 vuotta täyttäviin henkilöihin. Elinaikakerroin määrätään 5 desimaalin tarkkuudella ja se on sama miehille ja naisille.
Ensimmäisen kerran asetus elinaikakertoimesta annettiin perusvuodelle 2009, jolloin elinaikakertoimen arvo oli yksi (1,00000). Tällöin vuonna 1947 syntyneet täyttivät 62 vuotta.
Ensimmäisen kerran perusarvosta poikkeava elinaikakerroin on annettu vuodelle 2010. Siten vuonna 1948 syntyneet ovat ensimmäinen syntymävuosiluokka, jonka vanhuuseläkkeeseen elinaikakerroin käytännössä vaikuttaa.
Elinaikakertoimen laskenta
Elinaikakerroin lasketaan Eläketurvakeskuksessa. Elinaikakertoimen lukuarvo määritetään siten, että sillä muunnetun eläkkeen pääoma-arvo on sama kuin muuntamattoman eläkkeen pääoma-arvo, vaikka kuolevuus muuttuisi verrattuna perusvuoteen 2009.
Pääoma-arvon laskennassa käytetään Tilastokeskuksen 5 viimeisen käytettävissä olevan vuoden kuolevuustilastoja. Perusvuoden 2009 pääoma-arvo on laskettu vuosien 2003–2007 kuolevuustilastojen perusteella. Pääoma-arvon laskennassa käytetään 2 prosentin korkokantaa.
Kun alin vanhuuseläkeikä nousee yli 65 vuoden, elinaikakertoimen laskenta muuttuu. Elinaikakertoimen määrittelyssä huomioidaan eläkeiän nousu siten, että maksettavien eläkkeiden nykyarvo ei muutu eläkeiän noustessa. Koska myös vanhuuseläkeiän korotukset pienentävät tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden nykyarvoa, elinaikakertoimen leikkaavaa vaikutusta lievennetään.
Elinajanodotteen muutoksen mittaaminen
Elinajanodote tarkoittaa aikaa, jonka tietyn ikäisen henkilön oletetaan vielä elävän, jos kuolevuus pysyy tarkasteluhetken tasolla. Kuolevuuden pienentyessä elinajanodote kasvaa eli odotettavissa oleva elinaika pitenee ja vastaavasti kuolevuuden kasvaessa elinajanodote lyhenee.
Kuolevuuden mittarina käytetään ikäkohtaisia kuolemanvaaralukuja. Kuolemanvaaraluku ilmaisee todennäköisyyden, jolla tarkasteltavana olevana kalenterivuonna iässä x oleva henkilö kuolee ennen iän x+1 täyttämistä. Tilastokeskuksen tilastojen perusteella tiedetään, että 63-vuotiaan jäljellä oleva elinajanodote on viime vuosikymmeninä kasvanut noin 2 vuodella 10 vuotta kohden eli kuolevuus on pienentynyt.